Valokuvakehyksiin ei koske muut kuin vanha nainen itse.
Eivät likaisia,eivät pölyisiä.
Ei pöly ehdi laskeutua ja tarttua.
Joka päivä hän pyyhkii kehykset.
Tervehtii ihmiset.
Jokaisen kuulumiset kysyy.
Kertoo omansa.
Mitättömät.
Kodinhoitaja mielessään varmasti kiitollinen.
Kun kielsi koskemasta.
Kerran tarttui yhteen ja vanha nainen kauhistui.
Riuhtaisi kuvan hyllystä,märällä laappi miten sattui.
Kehys pyyhitään pehmeällä kankaalla,ensin ulkoreunat ja lopuksi lasi.
Hellästi,kunnioittaen.
Jokainen on rakas,muistettu.
Tervehdyksen ja ajatuksen arvoinen.
Ja jokaisen vanha nainen muistaa vielä.
Siksi hän huokaisee helpotuksesta.
Ei ole tipahtanut pimeyteen.
Kasvottomaan.
Hukatakseen itsensä,minänsä.
Kadottaakseen iäksi rakkaimpansa.
Kuvat eivät ole nimeä vailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.