Pesuainehyllyllä iski yksinäisyys
vähän häpeääkin.
Kymmeniä ja taas kymmeniä purkkeja.
Farkut kun saisi puhtaaksi.
Entinen rakastettu ne aina hommasi
ne pesuaineet.
Pesi farkut.
Tuoksuivat ensin vähän liiankin nätille.
Joku kaveri taisi mainita.
Että kukkavedessäkö olen housujani liottanut.
Entinen rakastettu rakasti kukkien tuoksua.
Ne hajuvesipullot valtasivat ensin vessan
sitten makkarin lipaston päällisen.
Lopulta niitä oli eteisen hyllylläkin.
Osti miehelle tuoksuja.
Muistutti että laittaisi.
Heitti elämään tullessaan entiset pois
nauroi ja heitti pois.
Olivat vääriä,
hänen poikaystävänsä ei sellaisille saanut tuoksua.
Entinen rakastettu unohti yhden tuoksuistaan,
makasi vessan hyllynnurkassa.
Mies siitä joskus suihkautti tyynylleen.
Tuoksumuistin elämyksiä.
Tuoksupullossa enää viimeiset pisarat,
lakkaisivatko muistotkin satuttamasta.
Pesuaine loppui aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.