Lapsuudenkodissa sulkeutuu huoneeseensa.
Kohtuun jossa pelkkää turvaa ja levollisuutta.
Nuket odottavat hyllyssä
niitä pukien
kammaten
jutellen
miettii mihin jäi iloinen tyttö.
Teekutsuja nallekarhuille.
Aikuisuus olikin häpeää ja harmia.
Jatkuvaa miettimistä.
Kummallinen selviytymisleikki.
Sitäkö teinityttö haikaili?
Kiireesti lentämään onnettomilla tynkäsiivillään
ei ota tuuli sellaisten alle.
Räpiköidä ja olla kuin ei olisikaan.
Mielen nurkissa itkee se pieni lettipää.
Suurin murhe oli maahan muksahtanut jäätelö.
Aikuistuminen olikin nahistunut vohveli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.