Perinteistä pidettiin kiinni,
edes mattojen osalta.
Aina oli matot juhannukseen mennessä pesty.
Tupaan saatiin raikas mäntysaippuan tuoksu.
Niin oli tehty vuosikymmenet
ja niin halusi nainen nytkin.
Vanhana ei itse kyennyt
ei mattolaitureille saati järvenrantaan.
Voi niitä kesäpäiviä ennen,
laiturilla ne pestiin.
Juuriharja ja kiinteää mäntysaippuaa.
Miten sitä vedessä lilluttiin.
Aurinko porotti kuumasti.
Laituria vasten hangattiin.
Veneen perässä huuhdottiin.
Oli kuulemma kiellettyä nyt.
Saastutti ja tappoi järvet.
Pestiin pesuloissa,
tietyissa matonpesupaikoissa
tai heitettiin likaisena roskiin ja hankittiin uusi.
Voi hyvänen aika,tuumi nainen.
Sepäs taitaa vallan luontoa sitten säästää.
Miniä järjesti mattotyttöjä.
Oli järjestänyt monille muoreille viime kesinä.
Oikein olivat näpsäköitä.
Pesivät pientä palkkaa vastaan ne muutamat mattoset.
Iloisenraidakkaat räsymatot.
Pyörän tarakoilla kuljettivat mattoja,
joskus saivat mattokyytejä vanhemmilta tai sisaruksiltaan.
Tiukkana hän oli yhdelle tytölle ollut,
sanoi pesevänsä nestemäisellä suovalla,
ja sehän ei passaa.
Antoi rahan ja käskytti kauppaan.
Kiinteällä saippualla tytöt,oikealla tavalla.
Ei nyt ihan kaikessa mennä uusiin kotkotuksiin.
Kun muutama riemunkirjava räsy sitten lattialla
juhannusta ennen,puhtaina ja tuoksuvina
tuli koko rivarin mammoille mukava mieli ja
keskikesän juhla sai alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.