Joskus oikein väsyneenä toivoi vain rauhaa
lepoa ja yksinäisyyttä.
Että puoliso sanoisi taikasanat ja olisi eronnut nainen.
Miten rakkaus muuttuu toiveeksi toisen lähtemisestä.
Että entisestä painajaisesta tulikin hartain toive.
Joskus kuunteli puolison töihin lähtöä
sen ovien kiusalla paiskomisia,
sulki silmänsä ja lausui ihan pienen rukouksen.
Jos et vaikka enää palaisikaan,
en pistäisi pahakseni.
Olisimme molemmat vapaita hengittämään
kenties löytämään jotain mikä katosi vuosien juoksuun.
Nainen ei sitä siirtoa tekisi,
hän jaksoi odottaa.
Oli jo vuosia jaksanut
jaksaa edespäinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.