Mitähän sinä tuumaisit jos joku yllättäisi,
ujuttautuisi kaiken turvakentän ja varovaisuuden läpi.
Silittäisi sieluasi ja kysyisi juuri ne oikeat kysymykset.
Yllättyisitkö jos väittäisin tietäväni mitä ne ovat?
Mahtaisitko sinä rentoutua ja antaa kyynelten tulla.
Uskaltaistko sinä alkaa tuntea ilman häpeää.
Repisitkö ne tuttuun ja turvalliseen vaivalla juurrutetut juuresi,
joista et omanlaisiasi ole kuitenkaan saanut kasvatettua.
Pelästyisitkö jos veisin sinut matkalle mieleesi,
näyttäisin miten paljon minä olen sinusta oppinut.
Uskaltaisitko sinä vihdoinkin katsoa minua silmiin
ilman että pelkäisit menettäväsi kontrollisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.