Kaupungin suurimman kirjakaupan lehtihyllyillä
siellä sitä tunsi vähän enemmän elävänsä.
Noukki lehtiä ja selaili.
Oli muotia,vaatteita,kauneutta.
Otti muutaman,vieraskielisen tietenkin.
Loi sääliviä katseita tavallisia viikkolehtiä ostaville,
hän ei sentään noin tavallinen
ei ole,ei koskaan tule olemaan.
Entisestä ei puhuta,
persoonallisuuden rakentelu oli vienyt aikaa
vaivaa
todellisuudentajuakin.
Ajoittain ainakin.
Kotonaan asetteli lehdet kauniisti limittäin
siihen vanhahtavalle sohvapöydälle.
Kun entiset työkaverit tulisivat
saisivat nähdä miten kaukana menneessä
olikaan se tavallinen nainen jonka joskus tunsivat.
Pieni lehdistä rakennettu yksityiskohtakin oli tärkeä.
Vain esteettisellä silmällä varustettu ymmärtää näitä
tavallisista ihmisistä turhia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.