Mukissa oli muutama särö.
Vähän värjäytymää teestä sisäpinnalla.
Nainen jota hän rakasti käskisi pesemään,
ja hän pesisi.
Mutta nainen jota hän rakasti ei rakastanut takaisin
enää.
Ja muki sai säröillä,
menköön rikki.
Mies oli halunnut monesti heittää mukin seinään
katsella miten se hajoaisi.
Tuhanneksi säleeksi mielellään.
Niin kuin hän itse.
Naisen takia.
Naisen jota hän rakasti.
Yksi vaivainen muki,säröineen.
Joka aamu hän joi teetä samasta mukista.
Säröilevästä ja tunsi ikävää.
Naisen ei juonut teetä enää hänen kanssaan.
Nainen halusi paremmat mukit,paremman elämän.
Paremman miehen.
Ei kuulemma jaksanut tätä elämää
säröilevää arkea kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.