Hän tunsi ruusujen tuoksun.
Se hämmensi.
Oli kuin jokin paha jostain kaukaa lähestyisi.
Olisi kohta iholla ja satuttaisi.
Ja miten hän joskus eli ruusun tuoksusta.
Alkoi pyörryttää,
oksetti.
Karvas neste velloi vatsasta.
Oli pakko juosta,
juosta ennen kuin kyyneleet valuivat.
Ruusujen tuoksu seurasi kotiin,
oksennettuaan hän itki.
Itkettyään oksensi.
Karvas neste ei vienyt kipua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.