Koppurat sormet silittivät vanhaa valokuvaa.
Tunto oli yhä yhtä herkkä kuin ennen.
Kuvan mies poistui kauan sitten elämästä.
Mutta vanha nainen muisti.
Sormenpäät muistivat.
Hellyys jäi iholle muistiin,
himon taltuttaa lopulta vain kuolema.
Kaikki tapahtui kun maailma oli kirkkaampi,kauniimpi.
Vanha nainen haluaa muistaa
vaikka se tuo kipua sieluun.
Mutta kipu muistuttaa että elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.