Arjessa oli taas mörkö läsnä.
Se kuiskasi kaikkea uhkaa.
Se maalaili mieleen ilkeitä kuvia.
Se etsi kaikki epävarmuuden idutkin.
Se kasvatti ne elämänkokoisiksi painajaisiksi ihan hetkessä.
Se mylvi mielenpohjassa yösydännä.
Se valutti itsetuhoa ja epävarmuutta.
Eikä se taas suostunut katoamaan.
Se oli ja kasvoi.
Se pilkkasi, irvisteli ja sivalsi.
Se oli kuin paha kaksonen .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.