Hiljainen päivä.
Yhden kupin kahvia sai juoda rauhassa.
Pomokin poissa.
Koulutus.
Osasi taas vittuilla paremmin.
Rassukkamiehiä,
niitä kävi melkein sääliksi.
Ei mitään peräkammarinpoikia
vaan keski-ikäisiä ja ihan hukassa.
Ne palautti solmiot, kahvinkeittimet.
Mukit ja hopeariipukset.
Kun ei rouvilta herunutkaan.
Edes hymyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.