Mainoksessa paikallislehden toiseksi viimeisellä aukeamalla
mainostettiin pitäjän parhaimpia piirakoita ja erikoisuuksiakin saatavan.
Tästä tulikin kylänraitilla montaa merkitsevä lausahdus kun
Pitopalvelusta puhuttiin.
Pitopalvelun Rouvalla oli monenlaiset herkut hallussa,sen tiesi
emännät ja isännätkin.
Muutaman lasillisen voimalla se oli jauhopeukaloaan voidellut aina
eikä ollut tavarastaan kovin tarkkana.
Kyllä se leipoa osasi,paitsi kaneliässiä.
Niitä ei oltu tilattu sen jälkeen kun kirkkoherran kuopuksen rippijuhlat.
Siellä ne surulisenkuuluisat koiranläjän näköiset ässät olivat komeilleet.
Pullakranssin vieressä,vähän niin kuin laitapuolen kulkija
olisi erehtynyt eliittitason ravintolaan päiväkahville.
Kyllä sitä hävetti,Pitopalvelun Rouvaa.
Muutaman lasillisen voimalla siitäkin selvittiin ja hiljalleen kaneliässät häipyivät
tilauslistan pikkuleipien kolmannelta riviltä.
Tilalle laitettiin kanelirinkulat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.