Olihan niitä,valoja.
Oli kirkkaita,valkoisia,
keltaisia,punaisen sävyjä.
Sinisiäkin jossain.
Ja kirkkaan vihreitä.
Mutta se miniän riemunkirjava pihakuusi.
Kaikissa mahdollisissa väreissä.
Melkein kuin rienausta joululle.
Naisella itsellään kynttelikkö ikkunalla,
pienessä pöytäkuusessa pienet valot.
Kynttilöitä ikävöi.
Niitä ei sopinut täällä polttaa,
vanhojen talossa,
ettei sitä vahinkoa sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.