Näki värit kirkkaampina kuin ehkä koskaan.
Oli hämmästellyt katsoessaan mitä oli maalannut,
millaisin sävyin piirtänyt sielunmaisemaa.
Jokin muuttui.
Hitaasti,mutta muuttui.
Hitaalla oli taipumus muuttua pysyväksi,
kun antoi sen juurtua,kotiutua.
Antoi itselleen rauhan tuntea,
kuunteli,ei syöksynyt.
Haisteli ja maisteli.
Elämäänsä,toiveitansa.
Kuin niitä värejä paletilla,
sekoitellen omia sävyjään.
Levittäessään suunnitelmaa vailla,
katsoen mitä syntyi.
Enemmän kuin mitään;
tahtoi maalata mielenrauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.