Hiuksissa hohtavat harmaat kirkuivat peilikuvassa.
Silmien ympäriltä ei viuhkamaiset juonteet olleet häipyneet,
päinvastoin.
Tänään tavallistakin selvempiä.
Hieman huokaisi,levitti voidetta ja toivoi ihmettä.
Vaikka ihme kai oli jo tapahtunut.
Jos oli kelvannut näin niin luultavasti vastakin.
Jos ei,niin tuskin se silmänympärysviukaan kaatuisi,
ei niihin vielä kai voi upota.
Ei ollut edes tajunnut surra aiemmin ryppyjänsä,
oli lähinnä pelännyt mitä suustaan päästää.
Sosiaalisena erakkona omaa jonkinlaisen filtterittömän ulosannin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.