Joi joka aamu vitamiiniporeensa,
otti kiltisti kalaöljynsä kapseleissa.
Otti vähän sinkkiä,magnesiumia.
Jumalaton usko että auttoivat.
Vielä ei ollut keksinyt mikä auttaisi mustaan mieleen.
Millä tuulettimella karkottaisi tummat pilvet mielensä taivaalta.
Purkeissa luvattiin terveyttä ja notkeutta,
kirkasti ihon ja veren.
Joskus aikoinaan oli tarttunut hanakasti pulloon,
kietoi epätoivoiset sormensa sen kylmälle kaulalle,
sulki silmänsä ja vain joi.
Joi unohtaakseen ja muisti vain paremmin.
Joskus sen sumuisen olotilan ikävä valtasi.
Pelkäsi miten se viettelisi ja hurmaisi.
Muuttaisi hänet taas välinpitämättömäksi ja kylmäksi.
Ei halunnut menettää kontrolliaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.