Hiostavana kesäyönä tuijotti hämärään.
Kuunteli talon hiljaisia ääniä ympärillään.
Varjoisissa nurkissa olevia mörköjä ei enää kammonnut,
niistä oli tullut jo tuttuja,elämänkumppaneita nekin.
Muisti jälleen nuoren miehen käsivarret,
jäntevät,tasaisen ruskettuneet.
Ojensi hänelle lamppukaupan ylähyllyltä laatikon
ja naisen silmät näkivät vain käsivartensa.
Sen muutaman sekunnin aikana tunsi vatsanpohjallaan,
joka solullaan ja aistillaan jotain enemmän kuin keltään ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.