Seistä aukealla ja antaa tuulen nuolla.
Kun puuska helisyttää puiden lehtiä kuin rankkasade piiskaisi maata.
Hetkeksi henkikin salpautuu ja tovin uskot tuulen riuhtaisevan mukaansa.
Se kammon ja riemun pieni hetki.
Kunnes yhtäkkiä tyyntä,aukaiset silmäsi ja maailma on paikoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.