Sitkeästi joka kesä hän tuunasi farkkusortsit.
Pätkäisi hyvin muotissaan olleet talven käytön pehmittävät.
Polvimittaan,siitä sai kääräistä sopivampaa mittaa.
Ukko tokaisi aina että eikö ne oo nuoremmilla ne sääret tuollasiin.
Hittojako siitä,jouti niitä muutkin pitämään.
Muisti kun ensimmäiset oli aikoinaan pätkinyt.
Kyllä äiti oli nalkuttanut.
Että hyvät farkut tuollatavalla menit pätkimään,
ja jaksoi syksyllä kiukuta kun piti ostaa koulumaailmaan uudet,pitkälahkeiset.
Soimasi etten jattänyt lahkeita talteen,
olisi kuulemma ommeltu takaisin.
Haaveissaan osti sellaiset valkoiset,oikein istuvat ja lyhyet.
Kävellä paukuttelisi niillä kaupungilla ja nappaisi terassilla sateenvarjopaukun.
Tiedä kehtaisiko sitten ihan oikeasti.
Ainakaan kotikaupungin tutuilla nurkilla.
Mutta saahan tytöillä pieniä haaveita olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.