Jossain syvällä se luonteessa oli;
ripittäytymisen tarve.
Lie luontaista halua puhua
jakaa onnea ja tuskaa.
Kuuntelikin mielellään,oikeasti.
Ei sellaista muka-kuuntelua
puheenvuoroa odotellen.
Kuunteli ja sanoi niin kuin ajatteli.
Eihän se aina sievää ja kivaa
mutta totta ainakin.
Rehellisyys ei ehkä peri maata kuitenkaan
mutta luo miellyttävämmän pohjan
ystävyydelle elää ja olla.
Vuosia ollut ilman sydänystävää.
Kun tulee petetyksi,
käpertyy pieneen kuoreensa
sieluineen,kipuineen.
Parisuhteessa pettäminen ei ole mitään
ystävän luottamuksen murentuminen sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.