Ei käynyt sukulaisten haudoilla,
ei sytytellyt kynttilöitä määräpäivinä.
Ja tätäkös puolisonsa syvästi halveksi.
Jumalaton ja itsekäs sanoi.
Miksi käydä,
omaksi lohdukseen?
Miksi kynttilöitä,
kuka ne näkee kuin hän?
Miksi muistaa jos muisto on kipeä?
Kaikilla ei ole kauniita muistoja
ei vaalittavaa sydämessään.
Helpotusta kaiken loputtua.
Tekikö haudalla käyminen jotenkin
autuaaksi ja paremmaksi?
Tätä oli kysynyt.
Saako sillä taivaspaikan varmistettua?
Omaa sielua on turha laastaroida tekopyhyydellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.