Se pyysi laukkua lahjaksi.
Tietenkin,
tytöthän tykkää kengistä ja laukuista.
Ja timanteista.
Timantin olisi saanut alttarilla,
niin ison kun ikinä ollut varaa hankia.
Niin että olisi huokaillut
ylpeänä esitellyt niille kavereilleen.
Niille jotka aina vähän oudosti
sivusilmällä katsoivat.
Olin kai liian hintelä,
nörttimäinen.
Kummastelivat kuulemma
tytölle ihan ääneen.
Mitä sä tommosta,
saisit paremman.
Oli ne jo ihmeissään
laukusta.
Syntymäpäiväksi.
Maksoihan se melkein tonnin
sillä tonnilla sai hetken hyväksynnän
ja ainakin melkein oikeaa rakkautta.
Se riitti,
tavallaanhan se oli ostettu nainen.
En minä sitä huoranani pitänyt.
Halusin lähelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.