Omenapuiden kukkia voisi vain tuijottaa
katsella ja ihastella
silmänsä väsyksiin.
Lapsuudenkodin puutarhassa
oli ollut pakopaikka koko muun kodin
väsyneestä arjen kestämisestä.
Omenapuiden alle muodostui pienen tytön
mielikuvitusmaailman miljöö.
Ja edelleen,kaikkien vuosien jälkeen
jokaisena keväänä keijut hyppivät olkapäillä
ja nykivät suupielet ylöspäin ihan huomaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.