Oli talo,perhe,kaikki tarpeellinen.
Kesämökkiä tosin ei vielä,harkinnassa.
Oli niin tavallinen kuin voi,
siihen pyrkinyt ja siihen pääsi.
Jossain sisällä myllersi kuitenkin elämätön elämä.
Joskus se kuohui ja yritti ottaa valtaa.
Mies ei antanut periksi.
Tähän oli päästy ja tässä oltiin.
Oli harrastukset,hitosti kavereita.
Sosiaalisen osaamisen mestariksi muokkautunut.
Kaikkien kaveri,hyvä tyyppi.
Tietäisivätkin miten sisällä myrskysi.
Rakasti lapsiaan,joskus niin että kipuili.
Sydämeen löi tuhannen tikarin tuska
kaikesta isyyden voimasta
sen suorittamisen voimattomuudesta.
Joskus,ihan hetkisen vain
antoi itsensä haaveksia.
Jos antaisi voimakenttänsä murtua.
Lentäisikö ilmaan?
Minne laskeutuisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.