Mies

Puvun sovittaminen oli urheilua.
Hikeähän siinä pukkasi
meinasi vallan hapoille pohkeetkin.

Mutta hitto soikoon.
Entinen puku oli jo vanha,
siinä oli menty silloin aikoinaan vihille.

Mies nakkasi vanhan vaatekeräyslaatikkoon,
sinne jouti,hyvin oli pidetty.
Kierrätykseen oli itsekkin päässyt.,
eikä huonosti oltu miestäkään pidetty.

Puku pitää olla,
koskaan kun ei tiedä.
Näin sanoi äitimuorikin aikoinaan.
Ja äitimuori puhui usein fiksuja.

Semmonen peruspuku,
kelpasi arkkujuhliin ja kapakkaan.
Kaikki kinkerit samoilla vetimillä.

Krakoja mies osti kolme,
vallan omaksikin ihmeekseen.
Mutta jos eri kuosissa olusille
kuin hartaana hautuumaalle.

Nyt kotona kokeili,
ihan kaffekupposen kanssa.
Varmisti ettei kinnaa ja kiristä.
Eikä lahkeet nouse puolisääreen istuessa.

Ja kassista kaivoi vielä sukkaparin,
että vallan omisti nyt pukusukatkin.
Mustilta sukilta ne näytti,
mutta kai se oli myyjää uskottava.

Sitaisi violettia kaulalle,
melkein meni solmuke ekalla oikein.
Peilistä katseli seuraavien naistentanssien
halutuin humppamies.