Maanantai puski päälle,
painoi rintakehässä kuin metallilaatta.
Hengitti niskan takana
irvisteli peilikuvassa.
Sunnuntai muuttui iltapäivästä kammottavaksi
se oli kuin kuolemantaudin odottelua.
Oli kuin kääriytyneenä villapeittoon,
kaikkialle pisteli ja kutitti.
Eikä sitä saanut ihostaan irti.
Maanantai oli vittumainen isoveli
se irvi ja heitteli ruuanpalasilla.
Se ei hyväillyt eikä hivellyt,
se läpsi takamuksille hieman liian lujaa.
Kyllä siitä aina jotenkin selvisi.
Vaikka tuntui nielevän lasinpalasia.
Maanantai oli jonkinlainen kuolema,
niinhän ne sanoivat tosin orgasmistakin.
Ottaisin sen mieluumin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.