Joskus on hyvä pitää turpa kiinni.
Vaikka silloin kun kollega vituttaa.
Kun se huokailee ja vikisee,
kuinka taas on niin rankka päivä.
Eikä se saatana edes tee mitään.
Oikeasti.
Se hukkaa voimansa siihen
että saisi olalletaputuksia.
Että mua nyppii toi turhasta vinkuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.