On kammottavaa herätä,
säpsähtäen ja kuin kesken lauseen.
Kuullen äänesi vielä
olit lämpönä ihan lähellä.
Puuvillaisen paitasi kangas oli aivan käsien ulottuvilla.
Minä kuulen sinun äänesi vieläkin.
Saan sen terävästi mieleeni.
Näen kasvosi,
piirteistäsi ei mikään ole ajassa pyyhkiytynyt.
En ole nähnyt sinua aikoihin.
En tiedä millaisia seittejä sinun silmäkulmiisi.
En tiedä onko hiuksissasi hopeaa.
Sinertääkö silmien alla jo eletty elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.