Kai se oli se elämänliekin ohenemisen näkeminen,
kuoleman lurkkiminen nurkissa.
Siellä se oli jotenkin läsnä koko ajan,
työpaikalla,pitkin polkujakin.Tiiliseinien rakosissa.
Se kai sai haikailemaan jotain hehkua omaan liekkiin,
joka tuntui niin kovin mitättömältä.
Se hetki minkä olet,
oliko sen tarkoitus todellakin tämä.
Muiden hyvä ja onni.
Muiden pitäminen onnellisina,tyytyväisinä,ainakin näennäisesti.
Oliko sen tarkoitus olla onneton kun ei muuta uskaltanut.
Helvetti,eikö vieläkään uskaltanut elää.
Eikö vieläkään osannut vaatia,itselleen.
Ei,ei uskaltanut eikä osannut.
Halusi,janosi elämää.
Intohimoa,
Iloamtyytyväisyyttä.
Halusi ihan helvetisti elää ja tuntea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.