Kolme viikkoa,
sen mä olin sua ajattelematta.
Sitten tulit mieleeni ja taas jäit.
Ihan iholle,
hengität hiljaa ja jokin kauhea kaipaus pistelee.
Joskus naurattaa,että susta ei vaan pääse.
Sä olet mun elämänmittainen kaipaus,
ikävä kissankellon kilkkeessä.
Kuorimaton omena korissa.
Joskus itkettää,menisit pois.
Jättäisit,vaikka et ole koskaan ollutkaan.
Mutta mun osani on ikävöidä sinua.
Kaikillahan on jotain ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.