Valvoskeli ajoittain.
Ei uneen pystynyt rauhoittumaan.
Ollut aina vähän heikompi uneltaan.
Äitimuori oli sanonut yökukkujaksi.
Joskus yön herkimpinä tunteina,
kun hiljaisuus on sakeimmillaan
koko tienoo hiljentynyt;
kaipaa kuulla jonkun hengitystä.
Rauhallista tuhinaa,
lämmintä kylkeä johon hipaisten nojata.
Joku kääntyilisi unisena vierellä,
voisi nostaa liukuneen peiton takaisin,
silittää tyynyllä lepääviä suortuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.