Kun syksy taittui talveksi
kävelyretkistä tuli harvinaisempaa herkkua.
Kun ei oikein mielellään yksin lähtenyt
eikä ne jaksaneet kukaan taluttaa.
Ehtineet.
Halunneet.
Haisteli kirpeää loppusyksyn ilmaa tuuletusluukusta,
kuunteli kuinka kodinhoitaja kielsi,
kun sieltä sitä viimaa ja kylmää ja kipeäksi.
Kyllä hän osasi ajoissa sulkea ikkunan,
ottaa keuhkoihinsa puhdasta raikkautta
sen hetken ettei nyt juuri kuumeeseen kellahda.
Postikorttikaupoille kaipasi,
rakastanut aina korttien kirjoittamista.
Vapisevammallakin käsialalla niihin
kirjoitti kaipuunsa,terveisensä ja rakkautensa.
Kortin valinta oli elämän pieni suloinen mauste,
siitä ei luopuisi.
Palkkaisi sitten vaikka jonkun kirjoittamaan niitä
jos omista käsistä taidon hukkaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.