Antoi muutaman valitun lauseen,
ihan tehdäkseen selväksi kantansa.
Puhui vähän hätäisesti,katse harhaili missä sattui.
Ei muistanut oilleensa hermostunut lähtiessään,
kahvilassa alkoi kuppi sormissa poukkoilla.
Tajusi kai vasta silloin missä oli.
Ja kenen seurassa.
Kotoa lähteissään odotti viestiä ettei pääsisi,
tuli jokin este ja pla pla plaa.
Tuli yksi viesti kun käveli kauppakeskuksen käytävää vähän eksyksissä;
"Olethan tulossa?"
Harvoin oli tuntunut niin lämpimälle.
Ja siinä istui,vastapäätä.
Ja nainen alkoi luetella;
"Mä nyt sitten en ihan oikeasti tässä mitenkään..
siis sillei vakavasti,kun sitä vakavaa on ollut..
Mitenkähän tämän nyt osaisi sitten sanoa...
Älä sinä kuitenkaan ikinä sano mitään mitä et tarkoita..."
Ja ymmärsi olla hiljaa kun toinen katsoi hymyssäsuin;
"Olet sä kyllä melkoinen pakkaus,
vaikka niinhän mä olin jo huomannutkin."
Kahvikuppi hyppysissä rauhoittui ja puherytmi palautui.
Seuraavana päivänä sai viestin;
"Kaikki ok?Ja mä tarkoitan tätä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.