Seurasi naapurin naista,
mietti mitä se mietti.
Olikohan niiden seinien sisällä kaikki hyvin.
Vai särkyikö sielläkin unelmia
oliko mustaa mieltä ja kauhtuneet sohvat.
Kenestäkään kun ei voi oikein tietää,
esittää voi ympärilleen.
Piilossa mielessään huutaa ja raivota,
karkottaa pahaa maailmaa.
Oppinut että kulisseilla on taipumus kestää,
jopa paremmin kuin aidolla onnella ja elämällä.
Nurinkurinen todellisuus.
Siksi katsoi ja mietti mitä sekin mietti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.