Sai vatsanväänteitä nykyään kaikesta.
Ei puhettakaan tyynenrauhallisesta ja harkitsevasta.
Ei minkäänlaista pinnaa kun jokin meni nurin.
Jokin jousi oli kai katkennut,
vaimenninta ei elämän vastaiskuille ollut.
Suurin osa harmituksesta pysyi pinnan alla,
huippu saattoi joskus välähtää näkyville.
Raskasta sekin oli,olla niinkuin ei olisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.