Minä toivon että hän saisi mitä ansaitsee;mielenrauhan ja lämpimän sylin.
Se kunnioitus saavuttamastaan,toivottavasti osaan sen hänelle ilmaista.
Ihailun ja kiitoksen siitä voimasta jota hän on minuun valanut.
Hän on nainen jolla on voimaa,tahtoa.
Hänellä on myös väsymystä ja uskonpuuteta,
onhan hän kuitenkin ihminen inhimillisyydessään.
Minulla on häntä ikävä,haluaisin halata ja vain sanoa että on minulle rakas.
Kaiken hiljaisen ajan jälkeenkin,
näkemättömyyden vuosien keskellä usein ajateltu.
Jokin punainen lanka ei katkea kun se on sydänjuurista kasvanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.