perjantai 21. kesäkuuta 2013

Vanha nainen

Juhannusruusuja kaipasi,niitä ei sitten missään.
Oliko ne jotenkin muodista pois.
Kerrottuja ja liukuvärjätyn näköisiä piti nyt olla.
Näin se oli miniä selittänyt torireissulla.
Luvannut viedä puutarhamyymälään,edes katselemaan.
Eipä tuo lupaustaan vielä ollut lunastanut.

Päiväkahvin kiehautti ja kattoi kauniin kupin.
Muisti miten puolison kanssa juhannuksena oli omat tavat;
laitettiin limot ovenpieliin ja samalla haulla sidottiin vihdat.
Kukkia talonseinustoilta,niityltä.Isoihin sankoihin.
Kokkoa ihailtiin kävelyreissulla,oltiin ja rauhoituttiin.
Puolison äiti puhui aina mittumaarista,
kuinka mattojen,ovenpielusten ja kattohirsienkin piti olla puunattu.

Eihän sitä sotkussa muutenkaan,
mutta oli se mahdoton hulina suopien ja saippuoiden kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.