Eniten harmitti,tällä kertaa,ettei osannut olla.
Oli kuin käymässä ja vieraana talossa josta velkataakkaa kantoi.
Sellaisen hiljaisen ja helpon piikatytön rooliin jotenkin ajautunut.
Ei niinkään halustaan,vaan huomaamatta.
Istui kahvimuki kourassa ja mietti sanoisiko ääneen.
Siitähän se soppa sitten,eikä jaksanut nyt juuri.
Voimia piti kerätä.
Monen kahvikupillisen mietinnät tarvittiin.
Mutta että omisti talon jossa ei ollut kotonaan.
Hiton huono tsägä.
Ja hyttysetkin riesana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.