Siivosi keittiön kaappeja,
sadepäivän puuhasteluja.
Hieman moitti itseään,ihan pikkuisen.
Oli nimittäin hurahtanut teehen,
ihan intomielisesti ja iloisesti.
Muisti kuinka oli kantanut lehtien tippuessa puista
haravoinnin ollessa villeimmillään
kaupoista teepaketteja joka päivä.
Oli hoikistavaa,virkistävää.
Oli puhdistavaa,oli rauhoitavaa.
Oli makuja jos mitä,tuoksuja nenäntäydeltä.
Oli punertavaa,kellertävää,mustaa,
oli sitä kuuluisaa vihreää ja vaikka mitä.
Olin jaksanut niden kanssa sen pari kuukautta.
Sitten se vähän hiipui,innostus.
Kyllä kahvikissa on kahvikissa..
eikä se puhdistava ainakaan ollut järin hääviltä maistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.