Miniän pakollinen kesäkukkavierailu.
Perinteeksi se sitä sanoo.
Aina sanoihin aikoihin,
aina sama orvokkisatsi
samanlaisessa tympeässä valkoisessa
mitäänsanomattomassa amppelissa.
Samat puheet,
kummallinen puhetyyli.
Ja se salaatti.
Jostain se oli päähänsä saanut että fetaa.
Vanha nainen ei sietänyt fetajuustoa,
kumista,mullalle maistuvaa töhkää.
Mutta miniä oli päättänyt;
mummo niin fetasta tykkää.
Joka kerta salaatti päätyi jätteisiin.
Perinne kai sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.