Pyhäkengät
mustat tottakai.
Nyt avonaiset mallit
saa varpaat kesää.
Kenkäkaupassa ihaillen katseli
kauniita kesäsandaaleita
oli kukkaa ja kirkkaita värejä.
Sovittikin ja pettyi.
Miksi se vanhan jalka ei mahdu
miksi ei nättiä jalkaan saanut.
Luulivat kai kenkäsuunnittelijat;
vanhoille jaloille beessiä ja mustaa.
Ei ne muuta kaipaa.
Kyllä vanha nainen muisti
uusien kenkien pienen puristuksen
ja miten hyvältä ne silti tuntui.
Harvinaista herkkua olivat ennen.
Rakkaudella hoidettiin
monet juhlat samoilla tanssittiin.
Kotona jossain tallessa
jolleivat ole heittäneet romuna pois.
Ja jokaiseen juhlaan vielä pääsee
mielessään käsivarsille keinumaan.
Jos saisi muistolle mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.