Olihan se ihan helvetin rumaa.
Valehdella.
Tosin kovin tottuneesti sen teki
kävi oikeastaan ihan jo luonnostaan.
Ei muistanut milloin oli aloittanut
vääristellä
vähätellä
väännellä.
Se oli hirvittävä väistämätön sotku.
Kauhea kasa kieputettua piikkilankaa.
Ei sitä enää auki saisi.
Paitsi kovalla kivulla.
Jatkaa mieluumin kieputtamista,
piikkilankaan uppoaa kohta kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.