Päämäärättömyys oli jonkinlainen nykytila.
Ihan pyytelemättä elämään tullut.
Päämäärätöntä kulkemista,olemista.
Kun ei tiennyt mitä halusi vai halusiko ollenkaan.
Ei ollut mitään odotettavaa
joten aika valui toimettomina hetkinä tyhjään.
Hän vain oli,antoi ajan virrata ohi.
Eikä sitä surrut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.