Voi niitä aikoja kun oli kaksi pakastinta
kaksi suurta;valkoinen ja ruskea.
Kerättiin marjat,sieniä koko kylälle.
Miten oli rakastanutkaan sienestystä.
Nauroivat;siellä se taas metsässä karhujen syöttinä koko syksyn.
Ei karhua koskaan kohdannut,
sitäkin enemmän mielenrauhaa ja lepoa.
Ja korit täynnä metsän herkkuja.
Nyt oli onneton pakasteluukku,
mikä lie kotelo olikaan.
Eikä sienistä muuta kuin muisto.
Ei näillä ikävuosilla karhunsyötiksi enää.
Kodinhoitajia huvitti kun pyysi sienisalaattia,
lähimarketin salaattihyllyn kumista mössöä.
Joka kuun alussa,eläkkeen tullessa.
Kallista oli kuin taivaan manna.
Nyt oli pakastelokerossa aina jäätelöä.
Luulivat että pienille vieraille.
Mutta voi kun tietäisivät että söikin itse.
Katsoi hömppäsarjaa ja lapsenomaisesti miltei hihitteli.
Vanhallakin saa olla herkkuhetkensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.