maanantai 20. helmikuuta 2017

Tavallinen päivä

Oli keski -ikään tuleva nainen 
Eikä osannut kuin jännittää omaa äitiään. 
Tapaamiset oli harvassa 
Ja jokainen kerta samaa tuskaa. 
Ei ollut koskaan kelvannut. 
Aina oli jotenkin huono ja väärä. 
Oikeastaan ei äitiään rakastanut. 
Tosiasiassa ei edes pitänyt. 
Miksi välittää ihmisestä jolle oli nolla. 
Ei sinusta mitään tule. 
Kyllä olet ruma ja vastenmielinen. 
Ei sinua kukaan huoli. 
Ei tollasta kukaan voi rakastaa. 
Kyllä olet tyhmä. 
Päästäsi olet vialla. 
Näytät ihan sialta. 
Ei noin ruma nättejä vaatteita tarvitse. 
Ei noin rumaa naamaa saa edes meikattua nätiksi ja naisen näköiseksi. 
Sulla on sian silmät ja norsun jalat. 
Ei susta hyvää äitiä voi tulla. 

Kaikki tuo ja paljon enemmän. 
En aio vanhainkodissa vierailla. 
Koska sama laulu jatkuu aina vaan. 

Ja karmeinta on se, että minä jollain pienen tytön pelokkuudella uskon kaiken. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.