Vanhuksilla oli tapana tarttua käsivarteen.
Kun ne ei halunneet päästää pois.
Ne tarttui kuin viime voimillaan.
Ja joskus se sitä olikin.
Pyysi jäämään hetkeksi.
Vaikka jos kuppi teetä.
Tai vaan hiljaa istumaan.
Ei ollut aikaa.
Ei sellaiseen varattu työaikaa.
Työaika oli tehokkuuden järjestelmä.
Lääkkeet, ruoka, kuivitus .
Joskus haavanhoito, pesu tai verikoe.
Ei oleminen ollut tärkeää.
Ainoastaan suorittaminen.
Siihen oli ajauduttu.
Kun vanhuksesta tuli tilastomerkintä.
Ennen he olivat asiakkaita, ihmisiä.
Jos työstä halusi selvitä,
oli oltava kylmä ja tunnetaso suljettuna.
Siksi kai kodinhoitajakin muuttui.
Työnantaja arvosti konetta,
ihmistä ei tarvittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.