torstai 2. maaliskuuta 2017

Väsynyttä arkea

Havahtuminen.
Se että roikkui jossain määrin väärässä seurassa, jossain jonne ei kuulunut.
Mitä oli yhteistä?



Niin.
Siinäpä se.

Ei säälistä halunnut kuulua porukkaan.
Se oli vähän kuin menisi balettilavalle.

Ei totisesti kuulunut sinnekään.

Joten väistyi vähitellen takavasemmalle.
Tiesi että se kävi huomaamatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.