Maalatessaan huuliaan viininpunaisella
ei voinut välttyä vilkuilemasta peilistä takavasemmalle.
Odotti koko ajan kieltävää kumeaa ääntä.
Kukaan ei puhunut,ei kieltänyt.
Silti tunsi kuin syntiä tekevänsä.
Vähän hävettikin,mutta pois ei pyyhkinyt.
Halusi olla yksi muiden joukossa,
ei se erilainen.
Isoon huiviin oli ihana kietoutua,
syksy piiskasi jossain ulkopuolella.
Kävellessään tunsi vain huuliensa lämmön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.