Haukotteli ja ummisti silmänsä.
Mietti eilistä,entistä.
Alkoi kai tulla ikään jossa ennemmin muisteli
kuin suunnitteli.
Kodin tuttujen hurinoiden keskellä oli helppoa upota.
Sukeltaa aikaan jolloin odotti vain tulevaa
ja jaksoi innostua.
Innostumista oli ikävä,
sitä tunnetta kun jokin sisällä pakahtui
vatsanpohjassa tuhannet perhoset
ja sielu soi suurta alkusoittoa.
Silmiä oli tuskaista avata ja nousta tähän hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.